perjantai 24. helmikuuta 2017

Pettymys kampaajalla

Kävin viimeeksi kampaajalla syyskuussa, jolloin pituutta lähti pois neljä senttiä. Hiuksilla oli 5 kuukautta aikaa kasvaa ennen kuin menin kampaajalle 20.2.

(helmikuu 2016 33cm)
17.6. 2016. 37,5cm
6.7.2016 39cm
19.7.2016 40cm -->37cm
16.9.2016 39cm-->35cm
20.2.2017 40,5-43cm riippuen mistä mittaa, nipin napin BSL
              -->36,5cm/37,5cm

Jossain vaiheessa sanomani "yksi tai kaksi senttiä" muuttui kampaajalla neljäksi tai viideksi sentiksi. Oli vaikea olla itkemättä sen jälkeen. Kuukausien työ, ja hiukset ovat vain puolitoista senttiä pidmmät kuin viime syyskuussa. Totta kai tukka on paljon paremman näköinen ja tuntuinen nyt, kun kuivat latvat on taas otettu pois. Mutta tämä on se syy, miksei minulla ole pitkiä hiuksia. Ne kyllä kasvasivat, mutta latvat muuttuvat tässä pituudessa aina kuivaksi korpuksi. Turhauttavaa ja lannistavaa. Mitä järkeä tässä on jos on ikuisesti tuomittu jäämään tähän pituuteen? Tai vaihtoehtoisesti katselemaan pidempää tukkaa huonoilla latvoilla?

keskiviikko 3. elokuuta 2016

product experiments & first co-wash ever

Joskus pienenä/nuorena käytin randomeja markettishampoita. Jossain vaiheessa aloin käyttämään kampaamotuotteita. Käytin pitkään Schwarzkopfin BC Bonacure Moisture Kickiä ja sitä värjätyille tarkoitettua versitoa.Hoitoaineena toimi jonkinasteinen jätettävä hiusöljy. Ehkä parin vuotta sitten aloin käyttämään Hårologin Hydrofob -shampoota, mitä käytin päivittäin vielä ihan muutama viikko sitten. Hoitoaineena oli arganöljy ja L'orealin Mythic Oil. Tehohoitoa käytin äärettömän laiskasti, mutta silloin joskus kun jaksoin, käytin Hårologi Fob Hydro Curea

En edes tiedä enää mistä se päähänpinttymä hiustenkasvatukseen tuossa muutama kuukausi sitten oikein tuli. Mutta joka tapauksessa aloin lukea hiustietoa. Ratsasin mythic oilin incilistan. Silikoneja täynnä. No ilmankos tukka tuntui niin ihanalle sen kanssa. Lisäksi olin ostanut juuri uuden arganöljyn (Ekovista), ja latvat rapsahtivat yhtäkkiä senkin kanssa. Ai, arganöljy toimiikin vissiin enemmän sealantina kuin kosteuttavana, vaikka ilmeisesti pääseekin hieman imeytymään hiuksen sisään. Haha. Sitten kun vielä pari viikkoa sitten tajusin, että Hårologin shampoo sisältää wheat bran extractia eli proteiinia sulfaattien lisäksi, selvisi miksi sekin jätti tukkani kuivaksi heinäksi. Toukokuun lopussa tehtyjen parin katastrofaalisen kananmunakokeilun jälkeen oli mielestäni selvää, ettei hiuksiini tarvinnut tunkea yhtään lisää proteiinia. Olisinkohan vielä voinut tehdä jotain enemmän väärin?

No, en uskaltanut kokeilla kookosöjyä hiuksiin sen proteiinikokeilun jälkeen (kookosöljy ilmeisesti auttaa pitämään proteiinit hiuksissa), mutta aloin käyttää pelkkää avokadoöljyä jätettävänä hoitoaineena ja tehohoitona. Mother of dragons, hiukset olivat käsittämättömän pehmeät ensimmäisen avokadoöljykokeilun jälkeen. En edes muistanut milloin hiukset olisivat tuntuneet yhtä hyviltä. Avokadoöljy itse asiassa peseytyy hiuksistani pois tosi hyvin, ei tarvitse edes pestä kahdesti. Kertonee myös ehkä jotain shampooni tehosta... Mutta kun avokadoöljykään ei ole tarpeeksi tai sitten se on turhan raskasta ohuille hiuksilleni ja jotenkin tukahduttaa ne, jos sen jättää hiuksiini tai jotain, en oikein tiedä. Latvat kuitenkin rapsahtivat ja kampaaja kutsui. 

Ennen tätä kampaamokäyntiä ehdin kuitenkin kokeilla myös sulfaatitonta ja silikonitonta shampoota, koska niiden pitäisi olla hellävaraisempia hiuksille. Body shopin shampoo tuntui olevan helpoiten saatavilla, joten sinne siis. Ostin pikkupullot The Body Shop Rainforest Balance Shampoota ja The Body Shop Moisture Conditioneria. Sain myös näytteen Banana Conditionerista, mutten huomannut sen tekevän hiuksilleni mitään ihmeellistä. Polynesian Monoi Radiance Oil on vieläkin näytepurkissa odottamassa kokeilua. Mutta se shampoo tosiaan. Päänahka ei tykännyt, tuntui pientä kirvelyä, ja uudestaan en ole uskaltanut kokeilla. Syytän aloe veraa, vaikken oikeasti tiedäkään mistä aiheutui. Hoitonainekaan ei oikein innostanut.

Kaverini suositteli No Nothing -shampoita. Sulfaatteja ja silikoneja on, parabeeneja ei. Tarvitsin kuitenkin jonkun shampoon, kun Hårologin alkoi vetelemään viimeisiään, enkä halunnut ostaa sitä sitä uudestaan. Marssin siis pian kampaamokäynnin jälkeen taas kauppaan ja ostin No Nothing Very Sensitive Moisture Shampoon ja No Nothing Very Sensitive Moisture Conditionerin. Pesin ensimmäisen kerran, tykkäsin tosi paljon siitä miltä shampoo ja tukka tuntuivat pestessä.  Annoin kuivaa, ja holy shit. Latvat eivät kuivahtaneet seuraavana päivänä kuten yleensä, olin hurjan tyytyväinen ja toiveikas. Mutta ehei, pian kävi ilmi ettei tämäkään shampoo + hoitoaine + avokadoöljy ole tarpeeksi, sillä latvat alkoivat pian rapsahdella ja pari viikkoa kampaamokäynnin jälkeen olisin tarvinnut uuden kampaaokäynnin, kun viimeinen sentti -pari hiuksistani oli taas muuttunut kuivaksi.

Epätoivo iski taas vähän. Enkö jo tee tarpeeksi, miksi mikään ei riitä? Teen jo kaiken! Käytän avokadoöljyä, nukun toisinaan silkkityynyllä, kuivaan hiukset vanhaan puuvillaiseen t-paitaan, syön biotiinia ja kalanmaksaöljyä, olen alkanut hieromaan päänahkaani 10 minuuttia joka päivä. Tai hetkinen... Jos rehellisia ollaan, niin pesen hiukset edelleen joka toinen päivä, useammin jos on peräkkäisiä aamuvuoroja. Lisäksi käytän edelleen sulfaattia ja silikonia sisältävää shampoota ja hoitoainetta, enkä syö niin paljon kasviksia ja hedelmiä kuin pitäisi. Liikuntaakin voisi lisätä, vaikka työ onkin fyysistä. 

Ehkä pitäisi sitten vaikka kokeilla sitä co-pesua seuraavaksi, jollain englanninkielisellä foorumilla oli niin vakuuttavia ennen ja jälkeen -kuvia tästä. Testi siis ennen toista peräkkäistä aamuvuoroa. Pesin sunnuntai-iltana hiukset normaalisti ennen aamuvuoroa, ja testasin co-pesua maanantai-iltana. Päätin käyttää tähän silikonittoman ja sulfaatittoman Body Shopin Rainforest Moisture -hoitoaineen. Huomasin taas jo suihkussa, ettei päänahka tykännyt tästäkään Body shopin tuotteesta. Hiukset kyllä olivat melko puhtaat ja etenkin pehmeät, mutta takaraivolle jäi lähmäinen läntti, joka tuntui vähän ärsyttävänkin ihoa, vaikka huuhtelin aineen mielestäni hyvin pois, mutta ei kai sitten. Olisin halunnut pestä hiukset uudelleen paljon ennen kun seuraava pesu oli tiedossa.

Ajattelin silti kokeilla uudestaa, vaikka ensimmäinen kerta olikin vähän negatiivinen kokemus. Jollain suomenkielisellä hiusfoorumilla moni tykkäsi XZ:n tuotteista co-pesussa. En ole ostanut yhtään markettituotetta hiustenhoitoon varmaan yli kymmeneen vuoteen, mutta eilen marssin Prismassa shampoohyllylle ja otin mukaani kosteuttavan XZ Niittyvilla -hoitoaineen. Tekisi mieli kokeilla jo, vaikka markettituotteen käyttäminen hirvittääkin vähän. Pakko kuitenkin antaa päänahalle vähän aikaa rauhoittua ja palautua edellisestä hoitoainepesushokista. Pesin aamulla (päivällä) hiukset No Nothing-shampoolla ja hoitoaineella, ja takaraivo tuntuu vähän hassulta, ehkä aralta, vieläkin. Pitää malttaa odottaa vielä ainakin yksi pesu, ehkä kaksikin. Ehkä isken perjantaina tai sunnuntaina avokadoöljyä tukkaan (en päänahkaan) pitkän kaavan mukaan, 

Pakko muuten mainita vielä, että tukka tuntuu juuri nyt taivaalliselta. Pesin maanantai-iltana hiukset hoitoaineella, ja laitoin tukkaan sen jälkeen avokadoöljyä ja arganöljyä. Tulin jokin aika sitten suihkusta. Laitoin vähän latvoihin avokafoöljyä kymmeneksi minuutiksi ennen pesua, ja pesin  hiukset No Nothing shampoolla, Perään laitoin No Nothingin poispestävää hoitoainetta ja hiusten kuivuttua vielä avokadoöljyä ja arganöljyä. Lieko sitten silikoneista johtuvaa vai mistä, mutta hiukset tuntuvat nyt todella hyvältä!

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Alkupituus ja kampaajakäynti

Mittaan hiukset otsahiusten takaa kasvojen vasemmalta puolelta, ja vedän mitattavan hiuksen suoraksi. Hiukseni on hieman luonnonkihara, joten venyttämättömänä luonnontilassa on suurinpiirtein pari senttiä lyhyempi. Ei ole mitenkään ihan absoluuttisen tarkka menetelmä, mutta pitää paikkansa varmaan sentin tarkkuudella. Ihan mielenkiinnosta ja pakkomielteestä kasvattaa aloin mittaamaan. Ensimmäinen tarkka mitta ei itse asiassa ole ihan se alkuperäinen pituus mistä lähdettiin.  Kävin edellisen kerran ennen tämänkertaista käyntiä helmikuussa kampaajalla, joten jos oletetaan, ja että hiukseni kasvat sentin kuukaudessa, niin helmikuussa hiuksilla oli mittaa 32-33 cm. :)

(helmikuu 2016 33cm)
17.6. 2016. 37,5cm
6.7.2016 39cm
19.7.2016 40cm -->37cm

Vähän kohdasta riippuen tulee nytkin 36,5-38cm, mutta ainakin yritän mitata otsahiusten takaa ja vielä hieman lyhyempien ensimmäisten pitkien hiusten takaa. Ei yhtään yllättävä tämänkertaisen lyhennyksen tulos, yleensä kun on käynyt juurikin niin, että ne mitkä on saanut kasvatettua edellisen kampaamokäynnin jälkeen, joudutaan leikkaamaan taas pois, eikä pituus sitten lisäännykään yhtään. Joskus tuli käytyä kampaajalla niin ettei latvoista oikein raaskinut ottaa pois yhtään vaikka olisi ollut tarvetta, ja tukka olikin sitten sen näköinen. Nyt latvat tuntuivat kuivaneen ihan yhtäkkiä parin viikon sisään, joten ei auttanut. Yritän nyt ottaa latvojen kunnon prioriteetiksi ja leikkauttaa mahdollisimman pian heti kun huomaa, että on tarvetta sille! Vaikka se kieltämättä kirpaiseekin. :D

maanantai 4. heinäkuuta 2016

blogin synty

Olen 25- vuotias nuori nainen, joka on yrittänyt kasvattaa hiuksiaan kausiluontoisesti viimeiset kuusi tai seitsemän vuotta. Näin pitkän ajan kuluttua luulisi, että jotain tuloksia olisi tullut, mutta hiukset ovat itse asiassa edelleen samanpituiset kuin silloin vuosia sitten, kun ensimmäisen kerran päätin alkaa kasvattamaan niitä. Syy siihen miksi näin on, kerrotaan vielä kirjoittamattomassa hiushistoria -postauksessani. Mutta sanotaanko nyt lyhyesti niin, että hoidin hiuksiani kaikki nuo vuodet samalla tavalla ja toivoin että jokin niiden kunnossa maagisesti muuttuisi vaikka hoidossa ei tapahtunutkaan muutoksia. Sain muutama kuukausi sitten uusimman päähänpinttymän hiustenkasvatuksesta, ja samalla totesin ja tajusin, että jonkin on nyt kerta kaikkiaan muututtava, ei tämä nykyinen menetelmä toimi. Joku muu olisi saattanut tajuta tämän vähän aikaisemminkin kuin kuuden tuloksettoman vuoden jälkeen. Mutta parempi myöhään kuin ei millonkaan?

Tämän tajunnanräjäyttävän oivalluksen seuraukseni syntyi myös tämä blogi. Haluan kirjoittaa jonnekin ajatuksiani, kokeilujani ja ehkäpä päähän tarttunutta tietoakin ylös, ja ennen kaikkea seurata edistymistäni tai takapakkejani. En ota tästä stressiä. Ehkä päivitän viisi kertaa viikossa, ehkä viisi kertaa vuodessa, sen näkee sitten. Kirjoitan blogia ensisijaisesti itselleni (koska suoraan sanottuna en tiedä ketä muka kiinnostaisi lukea tätä), mutta tietysti kaikki lukijat ovat äärimmäisen tervetulleita!